Elettiin 1950-luvun alkuvuosia, jolloin talvet olivat vielä talvia. Mäkiä ei oltu vielä leikattu matalammiksi eikä teitä hiekoitettu. Potkukelkalla hurautettiin kätevästi kauppaan ja asemalle vauhdilla.

Mäkeä joka nousee Siltakadulta Suvelantielle sanottiin silloin Leppämäeksi. Tämä oli niin pitkä ja jyrkkä, että autoilla oli talvisin vaikeuksia päästä ylös. Ei ollut nasta- eikä kitkarenkaita, ei myöskään autoja kuin kolme tai neljä koko kylässä. Elannon leipäauto kävi iltapäivällä kello kahden aikaan. Toihan se kaikkea muutakin tavaraa, mutta oli kai saanut nimensä usein vielä lämpimästä leivästä, jota odotettiin hartaasti. Siinä se autoliikenne suurin piirtein olikin.

Oli ollut kovat talvipakkaset, ja saunamme viemäriputki oli jäätynyt ja mennyt rikki. Olin alle vuoden vanhan Matti-pojan kanssa ainoana kotona arkipäivisin, niinpä meidän tehtäväksemme tuli hakea uusi putki Lindholmin Sahan valimolta, joka oli tuolloin Siltakadun ja Sunantien risteyksen tienoilla.

Ei meidän matkamme pitkä ollut, asuimme entisessä Tuomarilassa, nykyisen Kirstintien ja Suvelantien risteyksen lähistöllä. Niinpä laitoin lapsen mahakelkkaan ja lähdimme matkaan. Menomatka sujuikin sutjakasti. Putken saatuani laitoin sen kelkkaan, sitten lapsen hajareisin putken päälle.

Saavuttuamme puoleen väliin Leppämäkeä tuli eteen ongelma. Mäki oli niin jyrkkä, että kelkka nousi pystyyn ja kuorma valui kyydistä. Lastasin kuorman uudestaan ja yritin työntää, mutten jaksanutkaan. Niinpä ei auttanut muu kuin ottaa putki pois kyydistä ja viedä lapsi ensin mäen päälle. Laitoin pojan istumaan lumihankeen ja selitin hänelle ettei mitään hätää, äiti vain kävisi nyt hakemassa sen putken. Lapsi istui tyytyväisenä mäen päällä ja katseli touhujani, hänhän näki minut koko ajan. Mäen päällä taas lapsi mukaan kelkkaan ja sitten kotiin hikisenä ja uupuneena, mutta tyytyväisenä, urakka suoritettuna.

Toini Anttila, Kirkkojärvi