Aloitin vuoden 2007 alussa työskentelyn Espoon keskuksen kehittämisprojektissa hoidettuani aikaisemmin Etelä-Espoon kunnallistekniikka-asioita. Seuraavassa muutamia päällimmäisiä ajatuksia, joita on tarttunut matkaan vuoden 2007 aikana. Keskityn seuraavassa enemmän ilmiöihin ja havaintoihin kuin projektikuvauksiin. Jälkimmäisiin voi halutessaan tutustua kehittämisfoorumilla olevan esittelytiedoston (Espoon keskuksen hankkeita) avulla.

Johtuneeko työnvaihdoksesta vai ikääntymiseen liittyvästä yleisemmästä ilmiöstä, kun aika tuntuu kiitävän yhä nopeammin. Vuosi on ihmisen elämässä ja jonkun alueen kehityksenkin kaaressa lyhyt tovi. Haluan kuitenkin uskoa, että alueen positiiviselle kehitykselle on kuluneena vuotenakin saatu muurattua muutama pieni peruskiven palanen. Ajan kulusta saa käsityksen, kun tutustuu Tony Hagerlundin keräämiin mainioihin historiallisiin kuviin Espoon keskuksesta Keski-Espoo seuran kotisivuilla.

Espoon keskus 70-luvun lopulla. Kuva Toni Hagerlund

Alueaktiivit ja "projektisaarnaajan" hankesalkku

Kulunut vuosi on ollut henkilökohtaisestikin äärimmäisen mielenkiintoinen. Olen käynyt pyynnöstä kertomassa lukuisissa seurojen, yhdistysten yms. tilaisuuksissa alueen kehittämishankkeista ja kuulemassa paikallisia murheita ja kehittämisideoita. Välillä on tullut matkasaarnaajamainen olo; ilosanomasta on käynyt Espoon keskuksen kehittämiskatsaus ja matkaraamatusta power point -esitys kauniine kuvineen. Välillä on huomannut, että ihmisille on kuitenkin tärkeintä nykyhetki ja sen ongelmiin puuttuminen. Tulevaisuudessa siintävät kehittämishankkeet espoontoreineen ja entresseineen ovat kivoja, mutta jos nykyhetken ongelmat tai vaikkapa rähjäinen ympäristö ahdistavat, niin tulevaisuuden "paratiisikuvat" jäävät kaukaisiksi kangastuksiksi. Sangen inhimillistä.

Entressen asukasilta syyskuussa 2007.

Espoon keskuksen alueella toimii lukuisia aktiivisia henkilöitä ja seuroja, joihin olen saanut tutustua. Jos vertaan aktiivisuutta ja kotiseutuhenkeä, joka on välittynyt asukastilaisuuksissa verrattuna Espoon eteläisten kaupunginosien vastaaviin, niin sanoisin täällä keskuksessa toimivan elinympäristöönsä tiukemmin juurtuneita ja sen arvoja tulisemmin vaalivia ihmisiä. Toisaalta tämä kuvastanee myös aktiivisten toimijoiden ikärakennetta; toivoisi näihin hieman harmaantuneisiin seuroihin lisää uusia nuoria toimijoita.

Mutta kuinka tällaisena kiireisenä nettiaikana saataisiin myös nuorempi ikäpolvi kiinnostumaan elinympäristönsä ilmiöistä ja kehittämisestä - olisiko tällainen Kehittämisfoorumi -sivusto eräs hyvä keino tavoittaa Nokia-sukupolvea? Tämä vaatinee sivuston kehittämistä monipuolisempaan ja palvelevampaan kaiken kattavaan paikallisportaalin suuntaan; vaan haaleneeko tällöin kehittämisnäkökulma liiaksi? Kuluvana vuotena pohditaan kaupungin sisällä laajemminkin tällaisten kehittämisfoorumisivustojen asemaa espoolaisten eräänä osallistumis- ja tiedotuskanavana kaupungin suuntaan ja päinvastoin.

Mielikuvien Espoon keskus

Tutkailimme kuluneena vuonna alueen mielikuvaan vaikuttavia asioita. Selkeä johtopäätös oli se, että mitä negatiivisempi mielikuva vastaajalla alueestamme on, sitä todennäköisemmin hän asuu muualla ja sitä vähemmän hän tuntee koko alueen luonnetta ja positiivisia piirteitä. Toisin sanoen mielikuva alueestamme muodostuu helposti pinnallisten ja usein mediassa esillä olevien asioiden kautta. Siksi paras keino vaikuttaa alueen positiivisen mielikuvan kehittymiseen, on pyrkiä korjaamaan kaikkein eniten ikäviä mielikuvia herättäviä puutteita. Näistä voidaan nostaa esille aseman seudun ankeus ja heikko kunto sekä virastokeskuksen harmaus, joiden suhteen onkin aloitettu konkreettiset parantamistoimet. Näistä ensimmäisenä käyntiin saadaan aseman perusparannus ja perässä seuraa virastokeskuskortteleiden vaiheittainen uudistaminen käynnistyneen arkkitehti-ideakilpailun pohjalta.

Asemasilta nykyisin ja tulevaisuudessa

Alueella asuvat ihmiset löytävät alueelta myös paljon positiivista, kuten luonto, Espoonjokivarren vehreys ja historia, hyvät liikenneyhteydet, kehittyvät palvelut jne. Näitä asioita pyritään saattamaan laajempaankin tietoisuuteen nostamalla niitä esiin alueen vahvuustekijöinä viestintävälineissä. Valitettavasti media sortuu ajoittain leimaavaan kirjoitteluun. Jos alueesta on julkisuudessa esillä vain ikäviä juttuja (esim. Suvela), niin mielikuvan muuttaminen tulee aina vain vaikeammaksi. Jopa Hesari jakoi jokin aika sitten pääkaupunkiseudun alueet hyviin ja huonoihin sen perusteella, missä päin tiettyjen ammattiryhmien edustajat enimmäkseen asuvat. Tällöin alueiden todellinen luonne, palvelut, turvallisuus, vihreys jne. peittyvät mielikuvamaalareiden epämääräisten siveltimenvetojen alle. Mielikuvien kääntämiseen päinvastaiseen suuntaan voi jokainen meistä vaikuttaa levittämällä myös sitä positiivista tietoa tuttavapiirissään.

Saako omalle maalle rakentaa?

Kuluneena vuonna Espoossa nosti päätään kestosuosikkina ajoittain esille nouseva kysymys yleisten alueiden (katujen ja kevyen liikenteen väylien) rakentamiseen tarkoitettujen maa-alueiden tarkoituksenmukaisen käytön oikeutuksesta. Iirislahdessa palloteltiin Rantaraitin palasen rakentamisesta eri luottamusmieselimissä, kunnes palattiin lähtöruutuun. Juonenkäänteissä ei pysynyt edes ammattilainen kärryillä. Ja omalla alueellamme parrasvaloihin nousi Sunankaari -niminen katu Tuomarilassa, jonka suunnittelu aloitettiin uudelleen muutamien vuosien hiljaiselon jälkeen. Mielipide näissä tapauksissa vaihtelee yleensä sen mukaan, missä päin hankkeen vaikutusaluetta kukin asuu. Hankkeen vastustamiseksi kerätään nimilistoja käyttäen tunteisiin vetoavia argumentteja. Yritän seuraavassa katsoa asiaa virkamiehen näkökulmasta ja suunnittelujärjestelmän kannalta ottamatta tarkemmin kantaa puolesta tai vastaan ko. tapausten teknisiin yksityiskohtiin.

Molemmissa tapauksissa on kyse lainvoimaisen asemakaavan toteuttamisesta. Asemakaavahan on se hallinnollinen asiakirja, jossa varataan alueita eri käyttötarkoituksiin ja jota toteutetaan, eli hankkeita rakennetaan, yleensä pitkän ajan – jopa vuosikymmenien kuluessa. Asemakaavan perusteella voi yksityinen henkilö rakentaa omalle tontilleen asemakaavan ja myönnetyn rakennusluvan mukaisen rakennuksen. Kaupunki voi rakentaa omalle tontilleen asemakaavan mukaisen ja myönnetyn rakennusluvan mukaisen päiväkodin tai koulun. Tai rakentaa katualueelle lainvoimaisen katusuunnitelman mukaisen kadun tai tehdä puistossa puistosuunnitelman mukaisia viherrakennustöitä.

Asemakaavan laadintavaiheessa voivat alueen asukkaat lausua mielipiteensä asemakaavan yksityiskohdista ja yrittää vaikuttaa sen sisältöön. Kun asemakaava on käynyt läpi hallinnollisen prosessin ja saanut lainvoiman ryhdytään kaavaa toteuttamaan. Toteutusta varten laaditaan tarkemmat suunnitelmat, joiden yksityiskohdista alueen asukkaat voivat edelleenkin lausua mielipiteensä ja voivat vaikuttaa pienempiin yksityiskohtiin. Jos rakennushanke on kaavan mukainen, ei itse hankkeen toteuttamista voi enää asettaa kyseenalaiseksi - mikään oikeusaste ei tuomitse valitusta vastustajan hyväksi, ellei hanke ole asemakaavan vastainen.

Kun asemakaavaa toteutetaan resurssien ja tarpeen mukaan pitkän ajan, jopa vuosikymmenien kuluessa, voi syntyä ongelmia. Vuosien aikana alueella asuvat ja sinne muuttaneet ihmiset voivat pitää nykyistä alueen tilaa jonkinlaisena "saavutettuna etuna" ja pysyvänä olotilana. Mielestäni jokaisen alueella asuvan, ja etenkin sinne muuttavan, tulisi tutustua huolellisesti alueensa asemakaavaan. Asemakaavaan tehty tonttivaraus tarkoittaa sitä, että jonain päivänä tontille sen omistaja voi rakentaa talon. Ikkunaani vastapäätä on juuri valmistumassa kerrostaloyhtiö, vaikka tontti on ollut pitkään metsänä. Hyväksyn tämän, koska se on asemakaavan mukaista rakentamista. Tai katualueelle kaupunki voi rakentaa kadun ja sen tulisi viereisen tontin omistajan hyväksyä tietoisena asemakaavassa olevasta katuvarauksesta.

Rakennuspaikkojen ja yleisten alueiden toteuttamisen tarkoituksenmukaisuus on ratkaistu jo asemakaavassa. Jos se ratkaistaan vasta huutoäänestyksellä tai adresseilla hankkeen toteutusvaiheessa, niin silloin voimassa oleva suunnittelujärjestelmä on pahasti tyhjän päällä. Kaupungissa nyt vain on uuden rakentamista, taloja, katuja, muita ihmisiä ja jopa muita autolla liikkuvia kuin oma perhe. Tästä kaikesta seuraa ääntä ja elämää, jopa melua ja saastetta. Toimintojen aiheuttamia haittoja ympäristölle on toki vähennettävä teknisin ratkaisuin mahdollisuuksien mukaan.

Asemakaavan ajantasaisuus on pitkän ajan kuluessa hyvä tarkistaa, niin kuin tässä Sunankaaren kiistanalaisessa tapauksessakin tullaan tekemään. Mutta jos alueen asemakaava ja Sunankaaren tarve luottamusmieskäsittelyissä todetaan edelleen ajantasaiseksi, niin tällöin täytyisi siihen tyytyä ja "pulinat pois".

Juhlavuoden haasteita

Alkaneena vuonna 2008 juhlitaan Espoon 550-vuotista historiaa. Tapahtumia järjestetään ympäri Espoota, mutta erityisen paljon niitä keskittyy tänne historialliseen keskukseemme. Tarjonta on hyvin monipuolista ja satojen tapahtumien joukossa on mukana asukkaiden ja yhdistysten järjestämiä tilaisuuksia. Elokuun juhlaviikkoon mennessä kaupunki rakentaa Espoonjoen ylitse kiviholvisillan, joka on nimetty Kannusillaksi. Läheisyydessä paljastetaan taiteilija Pekka Kauhasen voittoisa veistossarja "Ilmestys". Tarkat ohjelmatiedot näistä sekä kaikista juhlavuoden tapahtumista päivittyvät juhlavuoden nettisivustolle.

Kannusilta ja "Ilmestys"

Paitsi juhlavuoden erityistapahtumia, niin juhlavuosi on kehittämisprojektilla sitä arkista puurtamista, hankkeiden edistämistä ja rakentamista. Maininnan arvoisia lähiajan kohteita ovat Entressen rakentaminen ja Siltakadun parannus, aseman perusparannustyön käynnistäminen, kaupungintalon ja virastokeskuskortteleiden uudistamisen suunnittelu arkkitehtikilpailun pohjalta, Kirkkojärven uuden koulun rakentaminen ja Kirkkojärven alueen perusparantaminen. Pienempiä, mutta tärkeitä kohteita ovat esim. Espoonjokivarren kehittämisen sekä Suvelan kehitysprojektin käynnistäminen.

Toivotan kaikille alueen asukkaille ja yhteistyökumppaneille onnellista ja tuloksellista juhlavuotta 2008!

Torsti Hokkanen
Espoon keskuksen kehittämisprojekti